lauantai 28. maaliskuuta 2015

Mato

Viime päivinä tai oikeastaan juurikin viikon ajan ollaan nyt keskitytty koirien namittamiseen ja kehumiseen. Mukaan on otettu arkikehuja, joilla kehutaan koiraa normaalilla puheäänellä ja kerrotaan jos koira tekee jotain ihmisen mielestä mukavaa tai on vain erityisen kaunis, kuten Jenille on kerrottu :) Lemmyä on myös kehuttu, kun se on oikein mukava sylikaveri. Näin tähän kirjoitettuna kuulostaa aika lällyilyltä! Mutta mukaan on otettu myös ulkona annettavien herkkujen määrän lisäys. Ja riippukoot mistä syystä tahansa (mitä todennäköisimmin taluttajan mielenlämmöstä ja tarkotuksellisesta seesteisyydestä) Lemmy tulee ulkona reippaasti! Jopa sadekelillä Lemmy yllätti haistelemalla takapihaa innokkaasti! Meillä jatketaan kivojen juttujen parissa, parannetaan koira-ihmissuhdetta entisestään ja ollaan luotettavia ja turvallisia ihmisiä koirille!

Tässä Jenin leikit uuden lempparilelun kanssa. Täysin uusi lelu tämä Matohan ei ole, sillä emäntä on sen ala-asteella käsityötunnilla tehnyt. Eipä arvannut tekijä silloin, kuka Madolla tulisi vielä tulevaisuudessa leikkimään!



Mato sai lopulta suolistuksen ja menetti mielenkiintoisuutensa. Jeni kysyy, mitä sitten tehdään?


Ja Lemmyllä on ihan omat touhut meneillään. Itsensä mäyräkoira on asemoinut ihmisen ruokalautasen lähettyville. Isäntä seurasi sivusilmällä mäyräkoiran dilemmaa kuono lautasen reunalla - nuolaistakko vähän, mutta mitä jos ihminen näkee?! Tämän verran tässä huushollissa kuitenkin luotetaan vielä "ei":n voimaan että jotkin asiat on kiellettyjä, vaikka niihin tulisikin mahdollisuus (Lemmyn dilemmassa se ei lautasta lipaissut vaikka kukaan ei sillä hetkellä sitä kieltänytkään). Eli koiralähtöisesti tässä ihminen ei ole ennakoinut että lautanen olisi koiran nuoltavissa ja koiraa ei saisi kieltää jos se sen menee nuolemaan. Joko ymmärrätte miksi emäntä oli vähän pyörällä päästään viime viikon koulutuksen jälkeen?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti