perjantai 31. lokakuuta 2014

Rapsutteluja

Saatiin eilen vieras! Ja vieraillahan on aina ne parhaimmat herkut.


Lemmy ja Jeni vahvistaa, näin on. 


Ja tässä otetaan kaikki hyöty rapsuttelijasta irti.


Hyvää perjantaita, muistakaa herkutella ja rapsutella!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Parantola

Terveisiä koirahoitolasta. Tässä illan sisar hento romanialainen:


Ja tässä potilas. Hyvin on parantunut.


Pientä syysmasennusta on kyllä aistittavissa. 
Löydättekö tästä kuvasta mäyräkoiran?


Lähenee..


Siellähän se, tiukassa päiväpeittokääreessä. Syksy + Pallittomuus = Ei hyvä, mökö.

Mäyräkoira Mökö-Mökö

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lukukaverit

Perjantai-ilta. Emäntä pesiytyi lukemaan kirjaa. Kohta perässä seuras kaks karvakaveria.
Ensimmäinen kaveri tapansa mukaan ei hautautunut peittoihin, mutta painautui tiukasti emännän viereen.


Lukeminen sujuu hyvin, mutta missä toinen lukukaveri?


Jep. Mäyräkoira kuopsi ittensä samantien peittojen ja emännän jalkojen alle.


Kertauksena vielä, tässä ensimmäinen lukukarveri.


Ja tässä toinen.

torstai 23. lokakuuta 2014

Normieloa

Koirista huomaa, jos toinen omistaja puuttuu. Etenkin emännän ollessa poissa on isännän näky yleensä seuraavanlainen:


Koirat odottavat siis selkeesti ja asemoivat itsensä eteiseen. Täysin voi rentoutua vasta kun kaikki on kotona. Isäntä on kuitenkin kans ihan hyvä ja luotettava kaveri, joka osaa ottaa myös rennosti:


Jeni on oppinut jo arkipäivän odottamisia ja leikin ja riehumisen lopettamisia ja muutamia temppujakin. Lemmy taas on oppinut tekemään yhteistemppuja Jenin kanssa ja odottamaan omaa vuoroaan. Yhdessä dogit osaa istua, mennä maahan, odottaa ja antaa tassua. Jenillä tassun anto lähti nollasta ja kahden päivän kuluessa temppu oli jo helppo. Parhaiten koirat kuitenkin osaa "Dogit!", joka tarkoittaa jakamatonta huomiota eli toisinsanoen aina jotain hyvää tai aktiviteettia ;) Kuvassa reaktio kutsun jälkeen! Jeni tietää myös jo "Lähdetään", johon reagoi aina innoissaan ja valmiina lähtöön. Lemmyä taas saa suostutella ja pahimmillaan tulla kankeemaan liikkeelle..


Illalla leikittiin, koirat sai levitellä lelukorin sisällön ihan omaan tahtiin. Jeni löysi heti lempparin, josta Lemmy ei oo kiinostunu pitkään aikaan. Kun Tikru oli Jenillä niin sehän olis nyt sitten ollut se ainoa hyvä lelu. Lemmykin on saanut vähän jo riehua, leikkaushaava on pysynyt kiinni ja on oikein siisti. Lemmy voi ihan normaalisti, ei ole kipeä tai aristele mitään.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Pallitonna

Lemmyltä lähti tänään pallit. Kaikki meni hyvin ja Jenikin on antanut Lemmyn toipua rauhassa. Pallileikkaukseen syinä oli mahdoton rehentely muille uroksille ja pennuille, sekoaminen juoksuista ihan täysin ja veriset tiputtelut, jotka tapahtu viime viikolla taas uudestaan. Eturauhanen oli vähän suurentunut, laittoi eläinlääkäri. Toivottavasti ulkona haistelu/merkkailu vähenis niin päästäis lenkeillä eteenpäin ja pahin jääräpäisyys ja perustelematon rähjäys muille koirille jäis pois. Jenin kautta hampileikin sietokyky on kuitenkin jo lisääntynyt, Lemmy on "aikuistunut" ettei suutu jos toinen koira ärsyttää tahallaan. Nyt on molemmat meidän koirat leikattuja, katsotaan miten pallittomuus tulee näkymään Lemmyssä.

Toipilas

Hoiva-Jeni

Voimahali

Lemmy Palliton

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sekalaisia kuvia

Kiirettä pitää, vierailuja ollaan tällä viikolla tehty puolin ja toisin. Tänä viikonloppuna meille tuli molempina päivinä vieraita ekaa kertaa Jenin kanssa ja hyvin meni. Jeni on kiltti ja hiljainen ja menee vieraallekin rapsuteltavaksi. Lemmy nauttii ennemmin omasta seurastaan pedissä tai lattialla. Ruuan jämien perään Jeni on tarkka, heti kun ihminen kiinnittää huomionsa muualle niin Jeni näkee tilaisuutensa (ja on onnistunutkin muutaman kerran). Emäntä katsoi keittiön ikkunasta kun vieraat lähti niin olkkarissa muffinssivuoka oli jo nuoltu puhtaaksi. Muuten ollaan köllötelty ja ulkoiltu ja harjoiteltu herkkujen kanssa eri juttuja. Koirat suostuu jo nukkumaan vierekkäin ja yhteiselo sujuu ihan hyvin. Lemmy on vaan ihan lapanen, se ei sano Jenille vastaan mistään ja mielummin vaan kellahtaa selälleen ja antaa Jenille periksi.




Lopuksi vielä kuva-arvoitus: Kumpi dogi?

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syysaurinko

Lemmy on tällä hetkellä hoidossa, ollaan reenattu Jeniä taas yökylän verran meidän koiraks. Vähän Jeni näyttää kaipaavan Lemmyä, varsinkin kun tullaan lenkiltä sisälle niin Jeni toteaa kierroksen jälkeen ettei kaveri ei oo vieläkään tullu kotiin. Onneks kohta lähetään hakemaan Lemmy takasin, vähän tuli jo ihmisillekin ikävä. Kuvat on eiliseltä, joka oli sekin oikein kaunis syksyinen päivä. Keväisin ja syksyisin sisälle paistaa aurinko oikein kuumasti. Koirat tykkää ja tällä hetkellä lattialla tupsluuria Jenin kanssa ottaa myös isäntä.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Jeni-epeli

Pahoittelut Lemmyn faneille, mutta päivitykset nyt keskittyvät tähän meidän uuteen Jeni-epeliin! Lemmylle kuuluu hyvää eikä sitä ole unohdettu. Pidetään Lemmyn puolia ja aina jos mahdollista niin Lemmy saa aina ykkösenä kaikki kuten valjaat ja ruuan. Jeni on aika näpäkkä tyttö, mutta pitää Lemmyn oppia itte sanomaan millon menee yli. Vähän alistuva rooli taitaakin oikeestaan sopia Lemmylle, rähinäleikit vaan loppuu aina siihen kun Jeni haukahtaa. Lemmykin lopettaa samantien kun tietää ettei täällä saa haukkua tai ainakin kaikki tekeminen loppuu samantien. Muuta epelöintiä tuo Jeni kyllä keksii, tykkää olla sohvan selkänojan päällä, ihminen kun ei paljon merkkaa kun on livottava ruokapurkki kyseessä. "Ei" ei tietenkään tarkota mitään mutta sitä vahvistamaan otettu suihkupullo on kyllä aikamoinen voimakalu. Jeni kyllä äkkiä uskoi että toinen kieltäminen tarkoittaa vettä naamalla. Kamalaa. Täytynee uskoa ekalla "ei":llä. Jeni on tosi ketterä ja vikkelä tyttö, keittiön pöydälle mennään samantien jos tuolit jää jakkarasti vähän irti pöydästä. Samoiten yksinolonauhoitus oli loppunut neljään minuuttiin kun Jeni oli käynyt laittamassa tietokonepöydällä nauhotukset seis. Jätettiin koirat oikein kahdeks tuntia yksin, olis ollu kiva tietää miten täällä oli menny. Lemmy ainakin venytteli ja haukotteli, oli toivottavasti nukkunut ainakin ihmisten tullessa kotiin.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Jenilä

Heti ensimmäiseks Jenille lähdettiin ostamaan oma lelu, jota retuuttaa. Jeni sai myös omat tyynyt ja oman fleecen, mutta eipä näytä oikein olevan väliä. Jenille ei tuu niin kylmä kun Lemmylle, joka paleli ensimmäiset yöt lattialla ja Jeni veteli sikeitä eikä tärissy yhtään. Lemmy kun oli ihan horkassa ja vaikka sen paketoi huovan alle niin tärinä vaan jatkui. Ja toisekseen Jeni pääsee itse hypättyä sänkyyn niin oli pakko laittaa rahi paikalleen että Lemmykin pääsee. Nyt ollaan koko eläintarha nukuttu yöt yhdessä ja Jeni vietti täysin haukuttoman yön. Sisäsiisti Jeni on ollut kokoajan, mikä oli myös yks kysymys sänkyyn päästämisessä. Lemmy nukkuu peiton alla ja Jeni nukkuu peiton päällä. Liekö Jenillä sitten olevan sen verran turkkia, ettei tule vilu. Hyvin menee koirilla, Lemmy on aika uupunu ja Jenillä meinaa tulla yliväsymys että just kun aattelee että miten sillä voi olla noin paljon virtaa jäljellä niin seuraavassa hetkessä se simahtaa ja nukkuu vähintään yhtä sikeesti kuin Lemmy.










sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Tuhovoima

Tänään testattiin Jenin tuhovoimaa. Lemmy ilmehtii mäyräkoiramaisesti kyllä tuntojaan meille muuttaneesta pikkuvikkelästä. Ihan hyvin menee, koirat on lähentynny ja ovat olleet yksinkin tänään. Jeni oli eilen ihan ypöyksin ja tänään Lemmyn kanssa kahestaan puolisen tuntia. Kotona ei ollu liikkunu mikään ja Jeni ei hauku yhtään. Jeni pitää ihmeellistä lepakkomaista vinkunaa (ääni lähtee niin että suu on isosti auki), joka ei kuulu varmastikaan tän kämpän ulkopuolelle. Rappukäytävän äänillekään ei tartte enää haukkua.

Lemmy: Hei onks tää nyt ihan ok

Lemmy: Mä en ainakaan oo tässä sitten osallisena

Tuhovoima nollattu hetkellisesti

Itse tyynynteurastaja, Jeni

perjantai 10. lokakuuta 2014

Jenin kotiutiminen

Jeni oppii tosi nopeasti ja sitä on helppo "muovata" kun se luovuttaa aika helpolla (ihan uusi asia näin lähes kolmen mäyräkoiravuoden jälkeen). Käytös on kuin pennulla, sormien hampimista ja riehuminen menee helposti yli. Mutta aina kun jättää huomiotta niin riiviöiminen loppuu heti. Hihnassa suostuu vaihtamaan suuntaa ja jolkottelee mukavasti ihmisten mukaan. Mäyräkoira kun jyrää just sinne minne haluaa. Lemmy on jo vähän alkanu jättää kaikkia käskytyksiä kuuntelematta, alkaa ymmärtää että ihmiset voi puhua toisellekin koiralle. Lemmy on ihan lunki, silmistä näkee että ei oikein ymmärrä miten Jeni voi tehdä kiellettyjä asioita ja olla kuuntelematta mitä käsketään. Tuntuu että Lemmy on ihan järkyttynyt että joku voi ottaa jotain ilman pienintäkään odottamista vaikka niin on käsketty. Odottaminen ja lopettaminen on ykkösasioita opetuslistassa, nyt vasta huomaa mitä kaikkea Lemmy osaa arjen sujumisenkin kannalta. Esimerkiks ovista menemisen odottamista Jeni jo osaa, aluks puikahti kaikista ovista oikein puskemalla läpi. Lemmyllä taas meinas siitäkin tulla jo vinku kun ei päässytkään omalla odottamisellaan lähtemään kun toinen puikkii ovesta. Onneks Lemmy pääsee tänään hoitoon hermolomalle ja saadaan Jenille teho-opetusta meidän tavoille. Mutta kaikki siis hyvin, käytävään haukkuminenkin vähenee ja emäntää uskotaan heti kun tyynesti sanoo ettei tartte haukkua. Myöskään kirjahyllyn lasiovia ei tartte enää kytätä ;)




torstai 9. lokakuuta 2014

Jeni

Hiljainen blogielämä saadaan varmaan anteeksi tällä uutisella! Meillä asuu nykyään myös Jeni! Jeni on Kulkureiden kautta tullut Suomeen hoitopaikkaan ja meistä tuli Jenille nyt koti. Haettiin Jeni eilen ja ollaan totuteltu kerrostaloelämään ja uuteen perheeseen. Jeni oli aluksi tosi ujo, tykkäs kyllä meistä mutta tietysti uus paikka ja uudet äänet on kummia. Jeni on ollut täysin sisäsiisti ja kiltti. Voidaan kertoa myöhemmin, miten arki lähtee rullaamaan. Tässä Jeni! 

Eka luu ekana aamuna kotona

Kaikki kolme koiraa koossa

Lemmyn ja Jenin eka yhteinen ilta, Lemmyn tunnelmat voitte arvata kuvasta


Jeni nimittäin otti Lemmyn lempparipaikan heti omakseen

Eikä tässä vielä kaikki, yö nukuttiin niin ettei koirat päässy sänkyyn. Jenilta yö onnistu paremmin, mutta Lemmylle järkytys oli suuri. Näin taitaa olla kuitenkin parempi sekä koirille että ihmisille. Lemmy ja Jeni ei toistaseks oo kauheen läheisiä eli ovat mieluummin vähän etäämmällä toisistaan. Lemmyn mielestä Jenillä on vähän liian paljon touhotusta mutta just kun emäntä ehti ajattelemaan että mitähän tästä tulee niin Jeni heitti ekaa kertaa kyljelleen ja rauhottu koko olemukseltaan. Rappukäytävän äänetkään ei enää tee vaikutusta ja Jeni on ollut meillä kuitenkin vasta vajaan päivän. Nimikin alkaa olemaan jo tuttu. Tästä on hyvä jatkaa!